Mange kvener utvandra til USA og Canada. De gjorde det av samme årsak som andre emigranter: de ville sikre levebrød og utkomme, og reiste dit de hadde hørt det kunne være gode utsikter. Så også Leonhard Seppala (1877-1967) fra Skjervøy i Nord-Troms, som i 1900 dro til Nome i Alaska, en gruveby med rike gullforekomster. Opprinnelig var det meningen å vende tilbake til Norge etter en tid, men han ble værende for godt i det nye landet. Han hadde arbeid i gruveindustrien, men fikk etter hvert ry som en dyktig hundekjører og hundeoppdretter, med alle nødvendige vinneregenskaper i konkurranser. Virkelig legendarisk ble han etter sin innsats for å bringe serum til difterisyke barn i Nome under en epidemi vinteren 1925, da han og flere andre kjørere frakta medisin med hundespann over en lang strekning under ekstreme værforhold. Boka skildrer hvordan hundeløpsporten ble en arena for kamp om ære, berømmelse og økonomisk vinning, med bånd til reklameindustri og film. Sepp hevda seg godt også her. Han hadde sans for å være i rampelyset og iscenesette sin egen person, gjennom f.eks. reklameoppdrag og foredragsturnéer.

Forfatter Nina Kristin Nilsen har gjort grundige studier i et stort kildemateriale og har hatt tilgang til Sepps upubliserte selvbiografi fra 1958. Boka er redigert i bolker rundt de forskjellige stadiene i Sepps liv, og de mange fotnotene til tross er den lettlest og spennende, med korte setninger og interessevekkende illustrasjoner. Forfatteren tar seg iblant den frihet å skildre hendelsene fra hovedpersonens perspektiv, og sammen med bruken av historisk presens bidrar det til et inntrykk av autentisitet og tilstedeværelse: «Den 7. januar 1927 har Leonhard på seg lys pelsparkas…»

Leonhard Seppalas kvenske bakgrunn er et tilbakevendende tema i boka. Familiehistorie og oppvekstmiljø blir belyst, og det kommer f.eks. fram at spørsmålet om å skifte etternavn – til et mer standardisert, nøytralt klingende navn – diskuteres blant de kvenske emigrantene. I bokas register er ´kvener´ og ´kvensk´ oppslagsord, og i et tillegg dokumenteres hele rekken av konkurranser som Leonhard deltok i, pluss en imponerende liste over minnesmerker, konkurranser og priser med Seppala-tilknytning.

Nina Kristin Nilsen: Sepp : en biografi om Leonhard Seppala. Cappelen Damm, 2017

Monet kväänit siirythiin Amerikkhaan ja Kanadhaan. Het tehthiin sen samasta syystä ko muutki emigrantit: het haluthiin sikkarin elämänleivän ja toimheentulon, ja reisathiin sinne missä het olthiin kuulheet ette oon hyvät olot. Niin teki kans Leonhard Seppala (1877-1967) joka oli pois Kieruasta, Pohjais-Tromssasta. Hän lähti vuona 1900 Alaskhaan, paikkhaan nimeltä Nome. Se oli kruuvakaupunki jossa oli paljon kulttaa. Ensisti hänelä oli meininki palata takaisin Norjhaan, mutta hän asettuiki maahan. Hän työteli kruuvaindustriissa, mutta vähitellen hänen alethiin tietämhään seppänä ajamhaan koirila ja kans kasvattamhaan niitä. Hänelä oli kaikki tarpheeliset ominaisuuet ette voittaat kilpailuita. Hänestä tuli legendaarinen ko hän kuljetti seerumii Nomheen lapsile joila oli difterii. Tämä tapattui epidemiin aikana talvela vuona 1925, ko hän ja monet muut ajajat frahathiin medisiinii koirakelkala pitkii matkoi ekstreemissä säässä. Kirjassa kuvathaan kuinka koirakilpailusportista tuli kilpailun ja kunnian areena. Sillä sai ihailuu ja ekonoomista voittoo, ja se oli tie reklaami-industriihin ja filmhiin. Sepp pärjäs hyvin myös tässä. Hän osas olla ramppivaloissa ja tuoa esile oman persoonan esim. reklaamiissa ja muistelusturneela.

Kirjailiija Nina Kristin Nilsen oon tehny perustheelissii tutkimuksii joissa hän oon käyttäny suurta lähetmateriaalii. Hän oon saanu käytthöön Seppalan omabiografiin joka oon vuoelta 1958, ja jota ei ole annettu ulos. Kirjan sisälyksen oon jajettu eri oshiin joissa kuvathaan Seppalan elämää eri aijanjaksoina. Kirjan oon helppo lukkeet, se oon jännittäävä, ja siinä oon lyhykäiset sätningit ja interesantit kuvat. Muutamasti kirjailiija kuvvaa tapattummii pääpersoonan perspektiivistä käsin. Hän käyttää histoorialista preesenssii, ja se anttaa tottuuenmukhaisen tuntheen: «7. päivä januaarikuuta vuona 1927 oon Leonhardla päälä vaalee peski (pelsparkas)…»

Leonhard Seppalan kväänitavusta oon tärkkee teema kirjassa. Kans perethistoorian ja kassuumismiljöön ympäri muistelhaan. Tullee kans esile ette kvääniemigrantit hunteerathiin vaihettaat sukunimen, niin ette nimi olis enämen tavalinen ja nöytraali. Kirjan rekisterissä oon hakusanoina ´kväänit´ og ´kvääni´. Lisäksi muistelhaan usseitten kilpailuitten ympäri joissa Leonhard oli myötä, sekä muistomerkkiin, kilpailuitten ja palkinoitten ympäri jokka liitythään Seppalhaan.

Nina Kristin Nilsen: Sepp: en biografi om Leonhard Seppala. Cappelen Damm, 2017

Click to listen highlighted text!