Fotoutstillingen «Finlendere i Finnmark» er produsert til den nordiske Arkivdagen 2017 av Finnmark fylkesbibliotek. Utstillingen markerer Finlands 100-årsjubileum, og på en unik og geografisk spesifikk måte viser den at finlenderne har vært og er en viktig samfunnsgruppe i Finnmark. Gjennom personportretter ønskes det å gi ansikt til den finske nyinnvandringen og formidle utfordringene ved å leve som en språklig og kulturell minoritet i et naboland. Utstillingen berører også mulige endringer i etnisk identitet. Mister man sin opprinnelige identitet, eller blir identiteten forsterket i et fremmed land?

Fotoutstillingen inneholder 14 portretter av finlendere som bor i Finnmark. Fylkesbibliotekets fotograf Sonja Siltala har stått for fotografering og portrettering. Hun har utarbeidet utstillingen i form av diptyker, også kalt dobbelttavler. Hvert portrett består av to fotografier: det gamle fotografiet er tatt på tiden personen kom til Finnmark for første gang, mens det nye bildet er tatt i 2017. De eldste personene som deltar i prosjektet kom til Norge på 1960-tallet, de yngste rundt 2000. Gjennom å sette et gammelt fotografi ved siden av et nytt portrett skal diptyket formidle en personlig og til dels intim historie om et menneskes tidsreise.

Samtidig med portretteringen er det samlet inn personlige dokumenter, dagbøker, gamle fotografier og annet materiale til Finnmark fylkesbiblioteks foto- og privatarkiv. Materialet beviser tilstedeværelsen til denne innvandrergruppen, som det hittil er bevart lite eller ingen dokumentasjon om. I tillegg til Sonja Siltala har også Evy Andersen, Ida Kjeilen Thuv og Helena Maliniemi deltatt i prosjektet.

Bakgrunn: Finnmark er knyttet til Finland og det finske både med historiske, geografiske, befolkningsmessige og språklige bånd. Den kvenske/norskfinske befolkningen som vandret fra Nord-Finland og Nord-Sverige til Finnmark i løpet av flere hundre år utgjør et av de eldste båndene mellom Norge og Finland. Senere kom det flere hundre finske nyinnvandrere til Finnmarkskysten for å jobbe i den blomstrende fiskeindustrien, som trengte arbeidskraft. I tidsperioden 1960-80 var filetindustrien i Finnmark basert på finsk arbeidskraft, særlig finske kvinner. I tillegg til fiskeri- og sjømatnæringen har innslaget av finske nyinnvandrere vært spesielt stort i mekanisk industri, bygg- og anleggsbransjen og helsesektoren. I 1980 var det flere hundre finske skattebetalere i kystkommunene, flest i Vardø (400), Båtsfjord (340), Nordkapp (133) og Sør-Varanger (130). Noen av disse reiste tilbake til hjemlandet, mens andre ble godt etablert og bor her fortsatt, noen med norsk ektefelle og familie. I dag bor det flest finske statsborgere i Kautokeino, Karasjok, Tana, Nesseby og Sør-Varanger, men også mange i Kvalsund, Lebesby, Vadsø og Vardø. Alt i alt bor det i dag ca. 8000 finlendere i hele Norge.

Den over 700 km lange felles landegrensen mellom Norge og Finland har skapt kulturelle og språklige bånd og gjort kontakten enda tettere og viktigere. Det er stiftet lokale norsk-finske foreninger flere steder i Finnmark for å fremme finsk språk og finsk kultur, samt å øke det kulturelle og språklige samarbeidet med Finland.

Finmarkun fylkinbiblioteekki oon laittanu kuvanäyttelyn «Suomalaiset Finmarkussa» Pohjaista Arkiivipäivää vuona 2017 varten. Näyttely oon Suomen 100-vuotisjubileeumin kunniaksi. Uniikilla ja geograafisen erikoisela tavala se näyttää, ette suomalaiset oon olheet ja oonpi vieläki tärkkee joukko Finmarkussa. Persoonaportrettiin kautta halluuma näyttäät kuinka se oli olla suomalainen ja farriit Finmarkkhuun, ja elläät krannimaassa kielelisenä ja kulttuurisena minoriteettinna. Näyttely koskee kans maholissii etnissii identiteetin muutoksii. Mistanttaako ihminen alkupöräisen identiteetin, tahi tulleeko se lujemaksi vieraassa maassa?

Kuvanäyttelyssä oon 14 portrettii suomalaisista kekkä asuthaan Finmarkussa. Fylkinbiblioteekin fotograaffi Sonja Siltala oon kuvanu ja portretteeranu. Näyttelhyyn hän oon pitäny diptykit jonka kans käskethään tupultitauluiksi. Joka portretthiin kuuluu kaksi kuvvaa: vanhaa kuva jonka otethiin silloin ko ihminen tuli Finmarkkhuun ensi kerran, ja uusi kuva jonka oon otettu vuona 2017. Vanhiimat osanottaajat tulthiin Norjhaan 1960-luvula, ja nuoriimat nuoin vuona 2000. Panemalla vanhaan kuvan uuen kuvan vierheen, muistelee tämä diptyk personaalisen ja intiimin histoorian yhen ihmisen aikamatkan ympäri.

Samhaan aikhaan ko tehthiin kuvvauksii, oon kovottu personaalissii dokumenttiita, päiväkirjoi, vanhoita kuvvii ja muuta materiaalii Finmarkun fylkinbiblioteekin kuva- ja privaattiarkiiville. Materiaali näyttää tämän maahanmuuttaajajoukon olemassaolon mistä löyttyy kovin vähän tiettoo. Sonja Siltalan lisäksi oon kans Evy Andersen, Ida Kjeilen Thuv ja Helena Maliniemi olheet myötä prosjektissa.

Tavusta: Finmarkku oon siottu Suomheen ja suomalaisheen kulttuurhiin ko ajattellee histooriaa, geografiita, kieltä ja asutusta. Kvääni-/norjansuomalainen väki joka kulki Pohjais-Suomesta ja Pohjais-Ruottista Finmarkkhuun usseeman saan vuoen aikana, oon yksi vanhiimista yhteyksistä Norjan ja Suomen välilä. Hiljemin tuli monta sattaa suomalaista uussiirtolaista Finmarkun rannikolle työtelemhään kassuuvassa kalaindustriissa missä tarvithiin työvoimaa. Vuossiin 1960-80 välilä oli suomalainen työvoima – eriliikaisesti suomalaiset vaimot – rohki tärkkee Finmarkun filetindustriile.

Fisku- ja meriruokahomman lisäksi, oon tullu paljon suomalaissii työtelemhään mekaanisessa industriissa, rakentamis- ja rustinkihommassa ja terveysalala. Vuona 1980 olthiin monta sattaa suomalaista veronmaksaajaa komuunissa Finmarkun rannikolla, enimästi Vuoreijassa (400), Båtsfjordissa (340), Kapassa (133) ja Etelä-Varenkissa (130). Muutamat heistä reisathiin takaisin kotimaahan, ko toiset jääthiin asumhaan. Jokku saathiin norjalaisen elämäkumppanin ja perheen. Nykyisin assuu enimästi suomalaissii Koutokeinossa, Kaarasjovessa, Taanassa, Uuniemessä ja Etelä-Varenkissa, mutta kans monet Valasnuorassa, Laakisvuonossa, Vesisaaressa ja Vuoreassa. Tääpänä assuu nuoin 8000 suomalaista koko Norjassa.

700 km pitukainen yhtheinen raja Norjan ja Suomen välilä oon laittanu kulttuurissii ja kielelissii yhtheyksii ja tehny kontaktin vielä tivhiimäksi ja tärkkeemäksi. Usseemissa paikoissa Finnmarkussa oon perustettu foreeninkkiita ette eesauttaat suomen kieltä ja kulttuurii, ja lisätä kulttuurista ja kielelistä yhtheistyötä Suomen kans.

SEIJA PUKARI (OULU). Skarsvåg (Nordkapp), 1969 – Gaggavatn (Porsanger), 2017.

ANTTI LUKKARI (OUTAKOSKI, UTSJOKI) med datteren Anette Engvoll. Tana bru, 1978 og 2017.

HILJA BJERK (TÖRMÄNEN, IVALO). Båtsfjord, 1978 og 2017.

ARI ANTTILA (HELSINKI). Vestre Jakobselv, 1985 – Vadsø, 2017.

Alle gamle foto: Privat album / Alle nye foto: Sonja Siltala (Arkiv: Finnmark fylkesbibliotek) 

Click to listen highlighted text!