Kaisa Maliniemi skriver om marginalisering, identitet og etnisitet i denne doktorgradsavhandlingen fra 2001 om kvenlitteratur i nord. Hun fokuserer spesielt på Idar Kristiansens romanserie i fire deler Kornet og fiskene og den frittstående romanen Nådekvalpenes dal. Da oppgaven ble levert var det få som hadde skrevet om kvener i litteraturen, og Maliniemis innledende diskusjon av begrepet kvenlitteratur er derfor et sentralt bidrag i prosessen med å skille kvensk litteratur fra nordnorsk litteratur generelt.   

Kvenlitteratur

Noen temaer peker seg ut i det forskeren definerer som kvenlitteratur. I bøker av Bente Pedersen, Hans Kristian Eriksen og Idar Kristiansen finner man igjen temaene sult og nød i Finland som årsak til utvandringen, reisen til Varanger og læstadianismen. Et annet viktig aspekt ved kvenlitteraturen er at den bygger på en muntlig fortellertradisjon om blant annet opphav. I Kornet og fiskene forteller Kristiansen flere anekdoter og fabler gjennom ulike personer i teksten.

Maliniemi plasserer kvenlitteraturen i ulike kontekster. Blant annet diskuterer hun hvordan kvenlitteraturen har blitt mottatt og hvilken status verkene får i ettertiden. Har landets litteraturinstitusjoner bidratt til å undergrave minoritetslitteraturen? Det finnes ikke noe entydig svar, men Maliniemi peker på strukturer som gjør at denne litteraturen sjelden blir kanonisert. En av årsakene til at litteratur av marginaliserte grupper ikke inngår i kanon er at litteraturinstitusjonene ikke forstår problematikken i fiksjonsuniverset, skriver hun. De kjenner ikke kulturen og samfunnet som beskrives. Hovedkulturen gjenkjenner altså ikke kampene som utkjempes i minoritetskulturene. For å kunne gjøre det må man ha kunnskap om historiske, økonomiske, sosiologiske og politiske faktorer som har innvirkning på gruppen. Maliniemis argumentasjon virker overbevisende og betimelig for denne leseren. 

Postkolonialistisk teori som teoretisk tilnærming

Forskeren ser verkene i lys av postkolonialistisk teori av blant andre Homi Bhaba, Edward Said og Gayatri Spivak. Postkolonialistisk teori brukes blant annet til å forstå litteratur fra tidligere koloniserte stater – postkoloniale stater. Disse statene går gjennom en kulturell, politisk og økonomisk avkoloniseringsprosess og dette gjenspeiles i kulturproduksjonen. Kvenene hadde aldri noen stat som ble kolonisert på den måten, men mange av de underliggende maktstrukturene i såkalte postkoloniale samfunn ligner på kvenenes situasjon i Norge – for eksempel en nedvurdering av kvenenes språk og kultur. Hovedkulturens dominans er ikke utjevnet før kulturell, politisk og økonomisk likeverd er etablert. 

Idar Kristiansens romaner

Sjangeren i romanserien Kornet og fiskene er vanskelig å bestemme. Maliniemi diskuterer ulike muligheter og faller ned på sjangeren mytisk realisme. Det er de mange fortellingene om det overnaturlige i folketroen som gjør at denne betegnelsen passer. Idar Kristiansen har hentet inspirasjon fra muntlige fortellinger om draugen, troll og tusser, og ikke minst er det flere av personene som har synske evner. Her trekker Maliniemi paralleller til religion og Lars Levi Læstadius’ skildring av underjordiske. Både i Kornet og fiskene og Nådekvalpens dal forklarer forskeren hvordan læstadianismen kommer til uttrykk. Samtidig som Kristiansen viser noen av læstadianismens verdier på en positiv måte, kritiserer han også predikantene for å være hyklerske.

Kapitlet om kjønnsforskjeller i Kornet og fiskene er svært interessant. Der viser forskeren hvordan Heikkis mannlige identitet utvikles og gradvis fjerner seg fra kvinnelige identitetsmarkører. Reising er en viktig del av dette. Diskusjonen av den stereotypiske fremstillingen av kvinner i romanene er også nyansert og spennende. Maliniemi identifiserer flere typer i teksten: den kjærlige moren Hilma, den lettsindige Inkeri, den jomfruelige Marja og den maktsyke Kreeta.

Avhandlingen gir en bred innføring i kvenlitteratur og ikke minst i Idar Kristiansens forfatterskap. I tillegg har den et kapittel om finnskoglitteratur. Maliniemi er ikke bare opptatt av litteratur i oppgaven, men også andre kulturelle uttrykk som sang og dans. Avhandlingen viser bred historisk kunnskap om kvenene og samfunnsvitenskapelig kunnskap om minoriteter og identitet.

Ugitt i 2001.

Kaisa Maliniemi har skrevet en rekke artikler om kvenske forfattere og kvenske forhold. Hun har også forsket på minoriteter i arkivene generelt og på kvenskspråklig arkivmateriale fra Kistrand i Porsanger. Hun har arbeidet ved Kvensk institutt, og er i dag avdelingsleder ved Vadsø museum – Ruija kvenmuseum.

Kaisa Maliniemi kirjoittaa marginaliseeringista, identiteetistä ja etnisiteetistä tässä tohtorigraadityössä jonka hän oon tehny vuona 2001 kväänilitteratuurin ympäri pohjaisessa. Hän tarkastellee eriliikaisesti Idar Kristiansenin romaaniraittoo Kornet og fiskene jossa oon neljä ossaa  ja romaanii Nådekvalpenes dal. Aijemin ei monikhaan ollu kirjoittannu kväänilitteratuurista, ja Maliniemi aloitti diskusjuunin kväänilitteratuurin ympäri ja oon sen tähđen ollu sentraalisti myötä prosessissa jossa tehđhään eron kvääninkielisen litteratuurin ja pohjaisnorjalaisen litteratuurin välilä.

Kväänilitteratuuri

Muutampi teema noussee esile ko tutkiijat määritelhään kväänilitteratuurin. Bente Pedersenin, Hans Kristian Eriksenin ja Idar Kristiansenin kirjoissa löyđythään nämät teemat: nälkä ja hätä Suomessa jonka tähđen lähđethiin vajeltamhaan pois maasta, matka Varenkhiin ja lestaadionismi. Toinen tärkkee aspekti kväänilitteratuurissa oon ette sen perustanna oon suulinen kansantradisjuuni esimerkiksi alkupörän ympäri. Kristiansen muistelee kirjassa Kornet og fiskene usseemppii anokdoottiita ja faabeliita eri persooniitten kautta.

Maliniemi käsittellee kväänilitteratuurii eri kontekstiissa. Hän muun myötä diskuteeraa kuinka kväänilitteratuurin oon otettu vasthaan ja kummoisen statuksen kirjat saađhaan tulleevaisuuđessa. Oonko maan litteratuuri-institusjuunit pitänheet minoriteettilitteratuurii vähäisennä? Selkkeetä vastausta ei ole, mutta Maliniemi peekkaa struktuurhiin joka tekkee sen ette minoriteettilitteratuurin harvoin kanoniseerathaan. Yksi syy ette pienten joukkoin litteratuuri ei pääse kaanonhiin oon se ette litteratuuri-institusjuunit ei ymmärä fiksjuunin mailmankaikkeuđen problematikkaa, kirjoittaa hän. Het ei tunne kulttuurii ja samfynnii joista kirjoitethaan. Pääkulttuuri ei tunne niitä kamppailuita joita minoriteettikulttuuriissa kamppailhaan. Ette se olis mahđolista, niin häytyis olla tiettoo histoorialisista, ökonoomisista, sosioloogisista ja poliittisista assiissta jokka vaikutethaan joukossa. Maliniemen argumentasjuunit oon vakuuttaavat ja aijankohthaiset.

Postkolonialistinen teorii teoreettisenna perustanna

Tutkiijat nähđhään kirjat postkolonialistisen teoriin valossa jonka perustanna oon muun myötä Homi Bhaban, Edward Saidin ja Gayatri Spivakin teoriit. Postkolonialistista teoriita piđethään muun myötä ette ymmärethään niitten staattiin litteratuurii jokka oon aijemin olheet koloniseerattui staattiita eli postkoloniaalissii staattiita. Nämät staatit käyđhään läpi kultturellisen, poliittisen ja ökonoomisen prosessin ko haluthaan irti kolonialismin alta, ja tämä näkkyy kans kulttuuriproduksjuuniissa. Kvääniilä ei ole koskhaan ollu vasittuu staattii jota olis koloniseerattu, mutta monet postkoloniaalisen samfynnin valtastruktuurit muistutethaan kvääniin tillaa Norjassa – niin ko esimerkiksi se ette piđethään kvääniin kielen ja kulttuurin alemassa arvossa. Pääkulttuurin dominansin ei ole tasattu ennen ko saađhaan kultturellisen, polittisen ja ökonoomisen tasa-arvon.

Idar Kristiansenin romaanit

Romaaniraittoo Kornet og fiskene oon vaikkee määritellä. Maliniemi eri mahđolisuuksii ja määrittellee sen lopuksi mystiseksi realismiksi. Hänen mielestä se passaa ko kirjassa oon monnii muisteluksii yliluonolisista assiista kansanuskossa. Idar Kristiansen oon noutanu inspirasjuunii suulisista muisteluksista joissa muistelhaan meriraukasta, trollista ja menninkäisistä, ja usseista ihmisistä joila oon näkkiijän kyvyt. Maliniemi vettää yhtheyksii uskonthoon ja Lars Levi Læstadiuksen kuvvakshiin maanalhaisista. Tutkiija muistelee kuinka uskonto tullee esille kirjoissa Kornet og fiskene ja Nådekvalpens dal. Samala ko Kristiansen näyttää muutamppii lestaadionismin arvoi positiivisesti, niin toissaalta hän kans kritiseeraa predikanttiita ette het oon mukama pyhät. 

Kapitteli jossa muistelhaan sukupuoliin välisisten eroitten ympäri, oon erityisen interesantti. Siinä tutkiija näyttää kuinka Heikin miehinen identiteetti kehittyy ja vähitellen naiseliset identiteettimarköörit jaukuthaan. Reisaaminen oon tärkkee osa tästä. Diskusjuuni romaaniitten stereotyyppisen vaimokuvan ympäri oon kans jännittäävä ja siinä oon monta nyanssii. Maliniemi  tunnistaa monta eri tyyppii tekstissä: rakastaava Hilma-muori, kevveemielinen Inkeri, neitokainen Marja ja vallankippee Kreeta.

Tutkimus anttaa laajan kuvan kväänilitteratuurin ja erityisesti Idar Kristiansenin litteratuurin ympäri. Lisäksi siinä oon kapitteli mettäsuomen litteratuurin ympäri. Tässä työssä Maliniemiei perusta tyhä litteratuurista, mutta kans muusta kulttuurista niin ko laulusta ja tanssista. Tutkimustyö näyttää laajan histoorialisen tieđon kvääniin ympäri ja samfynnitieđon minoriteettiin ja identiteetin ympäri.

Annettu ulos vuona 2001.

Kaisa Maliniemi oon kirjoittannu usseita artikkeliita kväänikirjailiijoitten ja kvääniin suhtheitten ympäri. Hän oon kans tutkinu minoriteettiita arkiiviissa ja kvääninkielistä arkiivimateriaalii Ryssämarkassa Porsangissa. Hän oon työtely Kainun institutissa ja oon tääpänä osastonjohtaaja Vesisaaren museumissa (Vadsø museum – Ruija kvenmuseum).

Click to listen highlighted text!